In English below
Radioaasemantie 1, Pori
Avajaiset: 6.7.2024, klo 17
Näyttely: 7.7. – 31.8.2024
Ke – Su, 12 -18
Olemme aikasilmukan sisällä toistossa jossa samat asiat tapahtuvat uudestaan ja uudestaan. Onko tämä videopeli tai ehkä teköälyn tuottama simulaatio vai kenties todellisuutta – ehkä näiden yhdistelmä. Voimmeko oppia jotain muistelemalla edellistä kierrosta ja purkautua ulos silmukasta? Näin saattaa olla, mutta päädymme silti jatkamaan sykliä. Pystymmekö tekemään toisin kehän sisällä toistuvassa toiminnassa? Mahdollisesti.
Luonto opettaa takaisin olemassaolon maagisuuteen. Kaikki lähtee luonnon tarkkailusta, luonnon kierto auttaa irtautumaan lineaarisen ajan eteenpäin työntävästä paineesta ja kokemaan ajan syklisenä.
Miten näkymätön tulee näkyväksi? Musertava tuska ja eksistentiaalinen kauhun huuto kantautuu kaikuna korviimme kunnes häipyy maailman meluun ja jatkuvaan hälinään. Tekisi mieli yhtyä huutoon: avaan suun mutta ääni ei tule ulos. Olemme ja olomme on kuin hidastetussa mykkäelokuvassa. Tunnelma vaihtelee koomisesta traagiseen ja takaisin tilannekomiikan keveyteen. Oleminen on ennen ja jälkeen tulemista ja poistumista ja niiden aikana: olemme kerralla näissä kaikissa. Tämä voi johtaa epäjohdonmukaisuuksiin ja outoihin reaktiivisuuksiin.
Syntyy myös kokemus voimakkaasta ponnistelusta kohti muodonmuutosta. Itsen romahdus on välttämätöntä jotta voisi muuttua. Kuitenkin pysymme osittain samana muutoksessa.
T.E.H.D.A.S. toimii kollektiivisesti ja tunnistaa toiston mahdollisuudet toiminnassaan ja teoksissaan luoden silti aina uusia tapoja ajatella ja luoda taidetta. Kierrätämme teoksiamme luoden niistä yhteisöllisen työskentelyn kautta uusia tulkintoja ja muotoja. Tämän vuoden monitaiteellinen installaatio punoo yhteen draamaattisia elementtejä ja kohoaa tarinallisten asetelmien kautta liikkeen virrassa tapahtuviin pysäytyskuviin.
Paikkasidonnaisissa kohtauksissa toteutuu seremoniallisuuteen, jopa psykedeelisyyteen syventyvä tapahtumakulku. Ympyrän keskipisteessä sijaitseva kyklooppinen kamera kuvaa sitä kehää kiertävän seurueen mystisen koreografian. 360 asteen venyminen panoraamaksi yhdistää etualan, taka-alan ja keskialan sekä nykyhetken, tulevan ja menneen yhdeksi. Kamera näkee kaiken kerralla. Keskipisteen ympäri käydään ja yhteen tullaan. Liike ja pysähdys, materiaalisuus ja immateriaalisuus, syy ja seuraus ilmenevät samanaikaisesti.
Nykyajan kuluttava luonne koittaa yhä ajaa läpivalaisulla ja spektaakkelimaisuudellaan groteskin olemassaolon näkyvistä pimeisiin nurkkiin ja varjoihin. Tämä vaatii jatkuvaa sisäisen ja ulkoisen maailman yhdistämistä, henkien ja hallusinaatioitten esille manaamista sekä heijastusten, näkyjen ja tunteiden ihmettelyä, niiden ilmaisua. Hirviömäinen paha heiluu taustalla valmiina ottamaan haltuunsa kenet tahansa. Maailma on täynnä houkutuksia ”tomppelimaisuuteen” niinkuin Bertie Wooster (P.G. Wodehousen luoma hahmo hänen Jeeves & Wooster -nimisissä kirjoissaan) sanoisi.
Pinnan, syvyyden, maiseman ja universumin päällekkäisyyksissä hahmot yhdistyvät hybridimäiseksi olioksi, häviävät ja hävittävät painonsa kunnes muodostuvat uudelleen. Ihminen tarttuu esineeseen ja käyttää sitä hyväkseen kunnes toiminta katkeaa, jää viipymään: jostain tulee käsi, ele pysähtyy, toteutus ei etene päämäärään tasaisella vauhdilla.
Ekspressiivisen maalauksen tunneintensiteetit ja kubistiset eri suunnista katsovat samanaikaisuudet luovat surrealistisen asetelman, jossa hahmot kantavat eri rooleja kuin arkkityyppejä. Symbolistisessa kuvaelmassa syyllisyys, viattomuus, välinpitämättömyys, hyvä ja paha näyttäytyvät lähes karikatyyrimäisiltä ihmisen kuvilta mutta paljastavat samalla roolien takana aukeavan olemassaolon herkkyyden, monimuotoisuuden ja katoavaisuuden.
In English:
T.E.H.D.A.S. Summer exhibition 2024
CYCLOPS CYCLE – CIRCLE
We are inside a time loop in a repetition where the same things happen again and again. Is this a video game or maybe a simulation produced by artificial intelligence or maybe reality – maybe a combination of these. Can we learn something by remembering the previous cycle and break out of the loop?
That may be the case, but we still end up perpetuating the cycle. Are we able to do otherwise within the circle in repetitive activity? Possibly.
Nature teaches back to the magic of existence. Everything starts from observing nature, the cycle of nature helps to break away from the pressure of linear time pushing forward and to experience time as cyclical.
How does the invisible become visible? The crushing pain and existential scream of terror echoes in our ears until it fades into the noise and constant commotion of the world. I would like to join the cry: I open my mouth but no sound comes out. We are and our feeling is like in a slow-motion silent movie. The mood varies from comic to tragic and back to the lightness of a sitcom. Being is before and after coming and going and during them: we are all of these at once. This can lead to inconsistencies and strange reactivity. There is also the experience of a strong effort towards transformation. The collapse of the self is necessary in order to change. However, we remain partly the same in the change.
T.E.H.D.A.S. works collectively and recognizes the possibilities of repetition in its actions and works, still always creating new ways of thinking and creating art. We recycle our works, creating new interpretations and forms from them through communal work. This year’s multi-art installation twines together dramatic elements and rises through narrative settings to still images that take place in the flow of movement.
In the site spesific scenes, a course of events that deepens into ceremonialism, even psychedelic is realized. The cyclopean camera in the center of the circle depicts the mystical choreography of the party circulating the circle. The 360-degree stretching into a panorama combines the foreground, background, and middle, as well as the present, the future, and the past into one. The camera sees everything at once. We go around the center and come together. Movement and stoppage, materiality and immateriality, cause and effect appear simultaneously.
The consumptive nature of modern times still tries with its transillumination and spectacle to push the grotesque existence to the dark corners and shadows. This requires a constant merging of the inner and outer worlds, the exorcism of spirits and hallucinations, and the wonder of reflections, visions and feelings, their expression. A monstrous evil looms in the background, ready to take over anyone. The world is full of temptations to “goofballism” as Bertie Wooster (a character created by P.G. Wodehouse in his Jeeves & Wooster books) would say.
In the overlapping of surface, depth, landscape and universe, the figures combine into a hybrid entity, disappear and lose their weight until they form again. A person grabs an object and uses it to their advantage until the action stops, lingers: from somewhere comes a hand, the gesture stops, the execution does not progress to the goal at a steady pace.
The emotional intensities of expressive painting and the cubist simultaneity of looking from different directions create a surreal setting where the characters play different roles as if they where archetypes. In the symbolic depiction, guilt, innocence, indifference, good and evil appear as almost caricature-like images of people, but at the same time reveal the sensitivity, diversity and transience of the existence behind the roles.
